Päivä, jonka olisi voinut jättää väliin

Nii eli se haistapaskareissu Tiomanilta. Kerrotaampa nyt tähän väliin. Okei, eli tehtiin todellinen äkkilähtö saarelta; Herättiin aamulla taas kerran vesisateeseen, joten siinä vaihtoehtojen eestaas pallottelujen jälkeen päätettiin, että lähtään. Tiedusteltiin paikan pitäjältä että onnistuisko, kun meille oli ilmoitettu että päivää ennen tulee ilmoittaa lähteminen. Onneksi siinä ei sitte ollu onneksi ongelmaa, ymmärsivät täysin, koska sää oli mitä oli. No kuultiin että viimeinen lautta saarelta lähtee klo 11. Kello oli siinä vaiheessa jonku yli kymmenen, eli eiku hirveetä kauheeta vauhtia kamppeet läjään ja rinkat selässä kaatosateeseen hipsimään äkkiä satamaan. No klo tuli 11 ja sitten 12 ja satamassa kävikin kaksi lauttaa, mutta kumpaakaan ei otettu matkustajia, sanottiin vaan että seuraava lautta olla teijän lautta. Puol yks käväsin yheltä matkailutoimiston emännältä kysäseen että moneltako se malesialainen klo 11 on. No 13.15 kuulemma tulossa jonninsortin lautta. Jos taas tämänkin olisi tiennyt nii oltas jouvettu syömään muutaki ku kioskista juosten ostettu hätä twix ja pillimehut. Aikataulunmuutoksistahan täällä ei liiemmin kerrota, joutaahan tuolla ootteleen. 


No kyllä se botski sitte otti saapuakseen, mutta oli halavatun pieni. Ainaki rannalla ruikuttavien määrään verrattuna. No siitäkihän synty sitte melekonen show, sillä paikallisia lähtijöitä oli verrattaen enemmän tälläkertaa kuin länkkäreita (koulujen lomaviikot oli meneillään). Ja joku juttu täällä Aasiassa on, että paikallisten on pakko päästä ihan joka paikkaan, kaikissa tilanteissa ekana. Vaikka puhutaan sellasistaki laitoksista ku vene tai lentokone, joissa kuitenki kaikki matkustaa sammaan aikaan riippuen siitä ootko päässy kyynerpäätaktiikalla ekana ikkunan viereen oottaan vielä sen vartin, kunnes lähetään. Takasi asiaan. Hirviää änkemistä ja tönimistä se laivaan meno siis oli ja kaiken huippu, kun päästiin laivaan nii siellä oli pari tyttöä varannu koko suvulle 12 paikkaa ja ei siihenkään et saa istua kun se paikka on varattu mummun nivelreumaselle koiralle. Tarkentaen tässä vaiheessa että nuihin paatteihin ei myydä paikkalippuja vaan istut minne lystäät. Mutta tuo paikanvarausepisodi muistutti lähinnä ala-asteen uimahallireissuista, kun bussissa ei millään voinu istua ku siinä parhaan kaverin vieressä. Ja kun tulijoita laivaan oli enemmän kun paikkoja niin tilanne oli todellakin epäreilu. Henkilökunta jonninverran ohjaili porukkaa paikoilleen ja yks länkkäri piti päänsä ja istu just siihen mihin halusi, mutta muutamat joutu seisomaan. 


Kaiken sen säätämisen ja 2,5 tunnin matkan jälkeen päästiin mantereelle, Mersingiin. Kello oli siinä vaihessa lähemmäs neljää kun saavuttiin matkatoimistoon, josta ostettiin bussiliput Kuala Lumpuriin. Myyjä tiesi kertua että bussi lähtee vasta klo 18.00, eli pittää oottaa sille päivälle vielä lisää plus että ollaan keskellä yötä vasta KL:ssä. No mutta ei voi mittää, ruokaa naamaan ja ootteleen. Lisäksi imelänmairea matkatoimiston isäntä otti vähän välistä bussilipuista ja päätti vielä teilata meidän idean lähtä Langkawille todella surkeaksi, koska vesi siellä on kurasta ja haiseeki kuulemma joka paikassa ja rumia ihmisiäki on ja ties vaikka mitä. Sikäli vaikka kaveri koitti rivienvälistä saaha meitä muuttamaan mielen ja ostamaan liput takasi Tiomanille, nii ei se nyt mieltäkään ylentäny ko oltiin jo seilattu eestaas sen kanssa että lähtäänkö vai ei. 


Noniin, kello löi kuus ja bussi liikkuu jee! Luonnollisesti sen kuskin piti täysillä kaahata märällä tiellä, pomput tasaseksi ja mutkat suoriksi. Aattelin vaan että mahdollisesti viiminen bussimatka reissun aikana, hengisä kun selviäis nii olis jo plussaa. Viis tuntia myöhemmin kuuluu pienimuotonen paukahdus ja bussi ajaa tien reunaan. No tämä nyt ei voi enää olla tottakaan! Kuski käy hetken tutkailun jälkeen nakkaan hätävilkut päälle, hakee varoituskolmion ja mennee ite röökille tien reunaan sanomatta kellekään mitään. Kaikki mentiin sitten pihalle ja paikalliset käänsi meille että jotaki vikkaa on bussissa ja vielä ei liikuta minnekään. Oletettiin että toinen bussi tulee meidät hakemaan mutta eeei tietenkään, kun mekaanikko soitettiin ja mennee noin tunti. Tunti meni eikä mittään näy. Kun tuolla päin ei ole tapana soittaa sinne lähimpään korjaamoon vaan kutsutaan joku kuskin kaveri Kuala Lumpurista asti paikalle (!?!). Olin täysin itkupotkuraivarin partaalla ja hermot vähemmästäki kiriällä suunniteltiin jo siinä parin ruottalaisen kanssa että otetaan taksi KL:n. Monta perkelettä siinä pääsi, mahto muutki oppia sen verran suomea. 1,5 tuntia myöhemmin herra mekaanikko saapuu mattamustalla ralli amisautollaan ja ruottalaista tyttöä siteeratakseni: "Kaveri saapuu paskimman näkösellä autolla, mikä tästä on menny ohi". Mutta annettakoon anteeksi sillä HALLELUJA, kaveri korjas vian! Vihdoin matkaan uudelleen ja reilu tunti myöhemmin perillä kohteessa!


Eikä siinä vielä kaikki! Vielä pittää kirjottaa ja teijän lukia :D


Väsyneenä, nälkäsenä ja kärttysenä klo 02.15 yöllä piti vielä mettästää taksi Chinatowniin, koska julkiset ei enää kulkenu. Malesiassa punaiset taksit on halvempia kuin siniset taksit (vip takseja?), mutta tietenkään parkissa ei ollut kuin näitä kalliita. Aivan sama, perille on päästävä, ystävällisen näköinen naiskuski viitto meidät autoonsa ja lähettiin matkaan. Tajuttiin että matka tulee olemaan paljon kalliimpi kuin aijemmin (päivällä Chinatownista bussiasemalle maksaa taksi noin 15 ringetteä eli vajaa 4€) ja lisäksi huomattiin kuskin kiertelevän pitemmän kaavan kautta, jolla se sais lisää hintaa. Perille kun päästiin niin hinta oli jo 49 ringetteä, mutta simsalabim emäntä paino nappia ja hinta pomppaskin 79 ringetteen (noin 20 €). No haista ny sinäki! Kuulemma yöllä tulee sen ja sen verran lisää, mutta oltiin jo kerran yöllä tultu samaan paikkaan eli tiiettiin että se kusettaa. Valitettavasti kun kuski on hinnan sanonu niin pakko maksaa, mutta hiljaseksi se meni kun meidän osalta keskustelu meni aikalailla: "Olet huijari ja valehtelija, puhut bullshittiä, häivy". Oli meleko raivo siinä vaiheessa päällä! Jopa Akilla. Yöpaikkaakin etittiin hetki, mutta päädyttiin pian samaan, missä oltiin aijemmin. Äkkiä nukkumaan, stana.


Tämän päivän seurauksena päätettiin olla sen verran epäekologisia ja ostettiin menopaluu lennot Langkawille, bussilla ja lautalla seikkailun sijaan. Kannatti.


Huh. Mikä päivä! Ja mikä romaani! Mutta koska en osaa puhua tai kirjoittaa lyhyesti, niin toivottavasti lukuintoa riitti tänne asti! :D Kokemus tämäkin päivä.

Tioman ! !

Noniin loput tekstit rustataan sitten kotoa käsin, mutta kirjoitetaan kuitenkin. Ja kun oma läppäri on käytössä nii voi vihdoin viljellä äätä ja ööötä mielin määrin :) Ja muistikort(e)issa piilevän viruksen takia en saanu kuvia siitä ulos vasta kun nytten.


Elikkä Malesia vuorossa ja ensiksi Tioman! Siis aivan ehottomasti minusta paras paikka koko reissulla! Paratiisisaari suoraan sanakirjasta. Palmuja, valkoista hiekkaa, ehkä maailman kirkkainta vettä! Toki pari muutaki samantyyppistä paikkaa ollu reissun aikana, mutta tää oli niin lungi että ois voinu jumittaa vaikka parikin viikkoa! Ei oikeestaan tarvinnu ees tehdä mitään, kun jumittamisessa oli tarpeeksi äksöniä.

Kattokaany minkä näköstä!

Ei lisättyjä väriaineita

Jungeli

Viidakon Aki

Suunnistettiin saaren pohjoisimpaan satamaan, Salang beatchille, jonne tuli lautalta vähiten porukkaa. Saarella on kuutisen satamaa, joiden välit kuljetaan veneillä. Saari on tiheää viidakkoa, joten ainoastaan muutama polku menee satamien välillä. Joissain pysähdyspaikoissa on isoa resorttia ja golf kenttää, mutta haluttiin menna jonnekki ihan muualle ja pienempään paikkaan, Salang oli juuri sopiva :) Asuttiin Puteri Salang Inn -nimisessä paikassa, ihania punasia pikku mökkejä ja sairaan mukava omistaja! Huone maksoi 35 ringetteä (vajaa 9 euroa) yöltä, ei paha. 

Mittään suurempia ei ees touhuttu. Yhtenä päivänä käytiin snorklaamassa mikä oli minusta huisia, koska en oo ennen käyny. Koralli ittessään oli harmillisesti runsaan vesiliikennöinin seurauksena lähes kuollutta, mutta kokemus oli silti siisti. Oisin voinu uiskennella vaikka kuinka kauan. Ja siellä oli hurjan värikkäitä kaloja! Meille annettiin pikkunen leipäpussi mukkaan, joita saatiin antaa kaloille ja olihan se hurjaa kun leipää piti kädessä nii kymmeniä kymmeniä kaloja pyrähti parveilemaan ympärille :D How cool is that? 


Saarella näky muutenki kaikenkarvasta ja karvatonta elukkaa ja luikertajaa, asuttiin eläintarhassa melkeen :) 

Varaani!

Evästä jos sais

Killi kuulu mökin kalustoon :)

Tuntematon elukka laser katseella

Alkuperänen suunnitelma oli että oltas oltu joku parisen viikkoo Tiomanilla, kun reissuväsymys alko olla jo nii reipasta ettei ois millään malttanu jaksaa enää liikkua, varsinkaan bussilla saikata. Kuitenkin, koska sadekausi oli vielä päällä, vettä tulikin monena päivänä ja välillä runsaastikkin, joten tehtiin extempore päätön yks aamu ottaa ja lähtiä ja siitä päivästä tuliki yks haistapaska -reissu, mutta siitä lisää tuonnempana, jätetään Tiomanille hyvä fiilis <3


Eli summa summarum, upia paikka!