Aasialainen liikennekulttuuri

Joo. Julkisillahan taalla tulee kulettua enemman ku koko ikana yhteensa elikka eikohan uhrata yksi kirjoitus myos sille. Liikenne taalla on erilaista, hammentavaa, kaoottista eika loogisuudellakaan taalla ole oikein tekemista minkaan kanssa. Ei se silti vaarin ole! Tulepaahan tarinoita kerrottavaksi ja mutkia matkaan!

Tila haltuun

Ensimmaisen kerran totuttelemista oli paikallisten kayttamaan vaihtiin. Etteen ei passaa kattella jos pelkaa ruuhkan ja nopeuden yhdistamista, aasialaiset on enimmakseen rallikuskeja kun hovikuskeja. Toisekseen mikali ostaa lipun paikasta A paikkaan B, ei se silti tarkoita etta sinne mennaan samalla kulkuvalineella lipussa kerrottuun kellonaikaan, pahimmillaan ei edes saman paivan aikana, kuten on tarinoita kuultu.
Elavana esimerkkina matka Paksesta, Laosista Siem Reapiin Kambodzaan, joka meidan laskujen mukaan ei olisi pitanyt kestaa kuin 8-11 tuntia (aina pitaa varautua aasialaisella liukumavaralla) kesti kaiken kaikkiaan reilu 15 tuntia. Same same. Matkan aikana huomattiin etta me ei mennakkaan natisti suoraan Pohjois-Kambodzan kautta SR:n, vaan kierretaan ihan kunniakierros Phnom Penhin kautta ja sielta sitten ylospain. Kaikki kaivaa nyt vanhat kartastot esiin tai menee Googleen ja vilikasette niin pysytte kartalla eheh ! Paastiin noin 75 kilsan paahan Phnom Penhista kun meidat lempattiin huoltoasemalle ja sanottiin etta menkaa seuraavalla bussilla Siem Reapiin. Tulee noin puolen tunnin-tunnin paasta. Seleva. No se bussi joa tuli tunnin paasta mutta oli taynna! Kappas. Meita oli noin 15 menossa SR:n, ei muuta kuin ootellaan ja katotaan mika rotisko meita tulee hakemaan. Jonku parin tunnin oottelun jalkeen Soryan ruttuset renkaat kaarsivat huoltiskan pihalle ja matka sai jatkua. Pimian, kuoppasen ja polyisen viiden tunnin hyppyytamisen jalakeen perilla wadap! 

Tuossa viikko takaperin haluttiin menna Phnom Penhista koillisen suuntaan Banlungiin (kartat esille!). Ensinnakin meita jannitti etta mikali matkalla sataa, tie on todella vaarallinen ajaa, silla paikoin taalla on vain paallystamattomia hiekkateita tai todella huonossa kunnossa olevia kuoppaisia teita. Liukasta ja pomppuista siis. Ja vaikka sadekautena Banlugiin ei valttamatta edes ajeta tien kunnon takia, ei matkaa kuitenkaan keskeyteta sateen takia jos kerta matkaan on lahdetty. Se on tata taloudellisuutta. Noh,ei satanut mutta bussissa syttyi jokin osa tuleen :D Nyt talle voi jo nauraa, mutta ei naurattanu kylla silla hetkella kun tajusin etta samalla bussilla jatketaan, palava osa irti ja ojan pohjalle, vahan vetta jauhesammutusta paalle, jesarilla johdot kiinni ja matkaan! Toisinsanoen jos kulkupeli liikkuu, sita voi kayttaa. Matkaa ei onneksi ollut kuin tunteroinen jaljella. Faktana kerrottakoon etta olin hetkea aijemmin maininnut etta "Ei me talla bussilla kylla enaa minnekaan liikuta!". Eipa.

Burn bussi burn

Siina se pirulainen

Banlungissa tutustuin ekaa kertaa mopotaksiin. Ei siina mitaan sen jannempaa muuten ole, mutta koska minulla sattui olemaan mekko paalla, oli mun pakko istua sivuttain mopon taakse ja koska vauhti edelleenkin oli siina yheksankympin tuntumassa ja luonnollisesti ilman kyparaa niin oli kylla rystyset sinisena kiinnipitamisesta!

Sivutyyli

Mopolla ja skootterilla taalla kuletaan varmasti eniten ja kyydissa menee niin muuttolaatikot kuin viishenkinen perhekin. Ja koira. En tajua miten nama ankaa ittensa sen kyytiin ku ittiaki pelottaa olla ihan ainoana matkustajana. Myos meikkaaminen ja kannykan raplaaminen on mahdollista ja sallittua ajon aikana. Kuskin ominaisuudessa siis. Lissaan kuvan tuosta perhemobiilista kunhan saan vauhista rappastya.

Hiukka tarahtanyt, mutta idea tulee esille

Cambodian style!

Siina nyt pienta raapaisua takalaisesta liikenteesta. Kaikkeen tottuu!

Tat Lo kuvina

Tat Lossa ei sitten tehtykkaan oikein mitaan kun olin kipiana melkeen nelia paivaa, eli se mita siella oltiin. Ei siis mikkaan trooppinen tauti eli aiti voi rauhottua samantien. Malaria laake vaa sattuu olemaan nii tujua tavaraa etta veti muutamaksi paivaksi melko kanveesiin.


 

Panda!

aw

Karvakukka!

Kylla se kestaa!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Been there Don Det

Noniin, Laosissa ollaan jossa lamminta riitta ja oleminen on halapaa kuin saippua! Don Det oli ensimmainen kohde, ja tarkkasilmaisimmat tietavat paikan esiintyneen myos Madventures ohjelmassa. Josta mahdollisesti johtunee myos runsas suomalaisten maara siella. Pelkastaan ekana aamuna Happy Baarissa oltaessa meikalaisia tais olla siella joku vajaa 10.

Asusteltiin saarella sunset puolella ihan Mekong joen vieressa, lahes sen ylla ja nakymat oli sen mukaiset!! Joka ilta se tuli fiilisteltya. Puitteet oli simppelit, bambubungalow ja jaetut suihkut ja vessat muiden kanssa. Mutta asuminen makso 1,5 euroa per naama paivassa eli ei valittamista! Ainoa jonka kanssa minulla oli hiukka valienselvittelya oli aasialainen kyykkyvessa. Mutta sovittiin puolin ja toisin etta kaikesta ei tarvii tykata.

Don Detista tykattiin muuten kylla! Suosikki paikkani tahan mennessa reissulla. Rauhallinen pieni saari, jonne kylla ajtkuvasti vasataan enemman ja enemman bungaloweja ja vakea kay lisaa, mutta satuimme olemaan oikeaan aikaan siella. Uuden vuoden aikaan kaikki on bilettamassa kaupungeissa, joten saari tyhjeni aikalailla.Josta sopiva aasinsilta meidan uudenvuoden viettoon!

Sunset over Mekong. Ja nuo vuore tuolla ovat jo Kambodzaa, huikeeta!

Meidan bungalowien vieressa eras herra Loy piti omaa pienta lipputoimistoaan. Tai kojua. Kaveltiin siita joka paiva useita kertoja ohi ja laosilaiseen tyyliin joka kerta han kyseli kuulumiset ja paivan suunnitelmat. UV aattona han sitte kysas meilta etta mita meinataan. Suunnitelmia ei meilla ollut oikeastaan kun vasta illaksi, ja han ehdotti etta lahdettais hanen mukaansa laheisella Don Somin saarelle serkkusa grillijuhliin.Lahto tunnin paasta. Mika jottei! Tosin itse meinasin lahes jaada pois, silla malaria laake aiheutti minulle todella heikon olon. Onneksi Loy tuli hakemaan meita edelleen laosilaiseen tapaan parikymmenta minuuttia myohassa, jolloin paatin etta eiku kylla maa nyt lahen! Onneksi!

Me ja eras ranskalainen pariskunta lahdetiin Loyn botskilla Don Somille, jossa siis ei ole kuin ainoastaan paikallista vaestoa.  Emme oikein tienneet keta tulisimme tapaamaan tai mita tekisimme, muuta kuin etta jossain vaiheessa grillataan jotain. Vastassamme saarella oli perinteinen bambumaja, maaseudulla asuvien koti ja pihapiirissa isaa, aitia, mummoa, serkkua ja lapsia. Perheet asuvat yleisesti ottaen lahekkain tai samassa majassa. Hetken paasta Loy ja muutama muu alkoi grillamaan meille kalaa, joka sitten syotiiin kasin sticky ricen kanssa. Ja oliko hyvaa!

Laita lapsi asialle!

 

Ruuan jalkeen lahdimme tekkeen kierroksen saarella ja siellahan me oltiin aika naky. Lapset juoksi innolla kattelemaan kalpeita naamoja huutaen falang,falang mika tarkoittaa siis jotakuinki lansimaalaista. Palattiin joskus ennen viitta takas, ja Loy sano etta jospa me jaatas myos illaksi  sinne, he aikovat grillata ankkoja. Mika ettei! Ruohikolle levitettiin matot ja siihen alkoi keraantya porukkaa, myos muista taloista ja loppuillasta oli kaynnissa kunnon kylajuhlat! Oli kylla yksi parhaimmista uudenvuoden juhlista ikina! Grilliruokaa ja Beerlaota kannettiin nenan eteen ja paikalliset kerto juttuja, jotka varmaan olivat huiseja jos jotain olisi ymmartanyt! Tais eras vanhapatu koittaa parittaa Akia paikallisille tyttarille mutta seilasin valiin enneko peruuttamatonta tapahtui :D

Aki ja kylanmiehet

Mikas taalla riippumatossa loirutessa ja aurinkoa ottaessa :) Sielu lepaa. Seuraavaksi kohteena oli Tat Lo, viela pienempi paikkakunta, josta lisaa kunhan nopeemman koneen loydan :D