Aasialainen liikennekulttuuri

Joo. Julkisillahan taalla tulee kulettua enemman ku koko ikana yhteensa elikka eikohan uhrata yksi kirjoitus myos sille. Liikenne taalla on erilaista, hammentavaa, kaoottista eika loogisuudellakaan taalla ole oikein tekemista minkaan kanssa. Ei se silti vaarin ole! Tulepaahan tarinoita kerrottavaksi ja mutkia matkaan!

Tila haltuun

Ensimmaisen kerran totuttelemista oli paikallisten kayttamaan vaihtiin. Etteen ei passaa kattella jos pelkaa ruuhkan ja nopeuden yhdistamista, aasialaiset on enimmakseen rallikuskeja kun hovikuskeja. Toisekseen mikali ostaa lipun paikasta A paikkaan B, ei se silti tarkoita etta sinne mennaan samalla kulkuvalineella lipussa kerrottuun kellonaikaan, pahimmillaan ei edes saman paivan aikana, kuten on tarinoita kuultu.
Elavana esimerkkina matka Paksesta, Laosista Siem Reapiin Kambodzaan, joka meidan laskujen mukaan ei olisi pitanyt kestaa kuin 8-11 tuntia (aina pitaa varautua aasialaisella liukumavaralla) kesti kaiken kaikkiaan reilu 15 tuntia. Same same. Matkan aikana huomattiin etta me ei mennakkaan natisti suoraan Pohjois-Kambodzan kautta SR:n, vaan kierretaan ihan kunniakierros Phnom Penhin kautta ja sielta sitten ylospain. Kaikki kaivaa nyt vanhat kartastot esiin tai menee Googleen ja vilikasette niin pysytte kartalla eheh ! Paastiin noin 75 kilsan paahan Phnom Penhista kun meidat lempattiin huoltoasemalle ja sanottiin etta menkaa seuraavalla bussilla Siem Reapiin. Tulee noin puolen tunnin-tunnin paasta. Seleva. No se bussi joa tuli tunnin paasta mutta oli taynna! Kappas. Meita oli noin 15 menossa SR:n, ei muuta kuin ootellaan ja katotaan mika rotisko meita tulee hakemaan. Jonku parin tunnin oottelun jalkeen Soryan ruttuset renkaat kaarsivat huoltiskan pihalle ja matka sai jatkua. Pimian, kuoppasen ja polyisen viiden tunnin hyppyytamisen jalakeen perilla wadap! 

Tuossa viikko takaperin haluttiin menna Phnom Penhista koillisen suuntaan Banlungiin (kartat esille!). Ensinnakin meita jannitti etta mikali matkalla sataa, tie on todella vaarallinen ajaa, silla paikoin taalla on vain paallystamattomia hiekkateita tai todella huonossa kunnossa olevia kuoppaisia teita. Liukasta ja pomppuista siis. Ja vaikka sadekautena Banlugiin ei valttamatta edes ajeta tien kunnon takia, ei matkaa kuitenkaan keskeyteta sateen takia jos kerta matkaan on lahdetty. Se on tata taloudellisuutta. Noh,ei satanut mutta bussissa syttyi jokin osa tuleen :D Nyt talle voi jo nauraa, mutta ei naurattanu kylla silla hetkella kun tajusin etta samalla bussilla jatketaan, palava osa irti ja ojan pohjalle, vahan vetta jauhesammutusta paalle, jesarilla johdot kiinni ja matkaan! Toisinsanoen jos kulkupeli liikkuu, sita voi kayttaa. Matkaa ei onneksi ollut kuin tunteroinen jaljella. Faktana kerrottakoon etta olin hetkea aijemmin maininnut etta "Ei me talla bussilla kylla enaa minnekaan liikuta!". Eipa.

Burn bussi burn

Siina se pirulainen

Banlungissa tutustuin ekaa kertaa mopotaksiin. Ei siina mitaan sen jannempaa muuten ole, mutta koska minulla sattui olemaan mekko paalla, oli mun pakko istua sivuttain mopon taakse ja koska vauhti edelleenkin oli siina yheksankympin tuntumassa ja luonnollisesti ilman kyparaa niin oli kylla rystyset sinisena kiinnipitamisesta!

Sivutyyli

Mopolla ja skootterilla taalla kuletaan varmasti eniten ja kyydissa menee niin muuttolaatikot kuin viishenkinen perhekin. Ja koira. En tajua miten nama ankaa ittensa sen kyytiin ku ittiaki pelottaa olla ihan ainoana matkustajana. Myos meikkaaminen ja kannykan raplaaminen on mahdollista ja sallittua ajon aikana. Kuskin ominaisuudessa siis. Lissaan kuvan tuosta perhemobiilista kunhan saan vauhista rappastya.

Hiukka tarahtanyt, mutta idea tulee esille

Cambodian style!

Siina nyt pienta raapaisua takalaisesta liikenteesta. Kaikkeen tottuu!