Ho Chi Mihn City

Kenelle soittas?

Nonii lopputekstit tulleeki sitte ryminalla kaikki ku alkaa reissuki olla jo aika finaalissa! Vaha herpaantu tuo kirjottaminen Vietnamin puolella mutta otetaan takasippain!

Me ei Vietnamissa ylipaataan ihan alyttoman kauaa oltu, reilu 2,5 viikkoa suurinpiirtein, kun alkuperainen suunnitelma on menny niin monta kertaa uusiksi! Ei harmiksi ehditty pyoria muualla kuin Etela-Vietnamissa, mutta jatetaan seuraavaankin kertaan jotakin. Kuitenki vuorossa oli Ho Chi Minh City, jossa oli tarkoitus olla viela muutama paiva ennen Malesiaan siirtymista. HCMC:ssa koin elamani pelottavimman mopomatkan. Skoottereitahan taalla on varmaan enemman kuin ihmisia ja mopokuskeilla ei aivan nuo liikennesaannot ole takataskussa. Mun kuski paineli lujaa menemaan punasia valoja, busseja ja rekkoja pain ja mina silmat kiinni, hiljaa mielessani ja rystyset valkosina aitia huusin. Akikin jai oman kuskinsa kanssa kauas taakse, ni meinas hata tulla. Hengissa selvisin sen reilu 20 min matkan mutta traumatisoiduin hetkellisesti.

Street view

 Ei me kaupungissa kovin kummoisia touhuttu, kaytiin toki Vietnamin sodan museossa ja paikallisesta Notre Damen kirkosta rapsimassa kuvia. Postissakin kaytiin. Mitahan viela. Toki rattikaupoillakin ravattiin isoimmassa keskusmarketissa, mutta maa en kauheesti siita valita (saatika Aki) kun Vietnamissa erityisesti nama toriemannat pyytaa aivan tahtitieteellisia hintoja riepuistaan ja en saa tinkaamisesta mitaan riemua. Plus etta tallanen oman tilansa vaativa suomalainen ei hirveesti valita etta kun kulkee ahtaissa valeissa keskella markettia nii myyjat melkein hyppaa syliin ja repii kasista etta ostasit jotaki. "Helo leidiiii wana bai samtiiii?!?" Onnistuin kuitenki muutaman huivin ostamaan melkein kivuttomasti, mutta hermoja vaativan vaittelyn jalkeen ihan hyvaan hintaakin :) Sitten juostiin akkia karkuun. Ihan kiva oli kayda Ho Chi Minhissa, muutaman paivan siella viihtyy, ehkei sen kauempaa.

Jätskimopo

Mielissään puistossa

Paikallinen Notre Dame

Iso

Säikahin

 

 Thank You Vietnam, next stop Malaysia!

Mui Ne

Vietettiin Can Thon jalkeen Ho Chi Minh Cityssa yks paiva ja liikuttiin siita sitten Mui Ne:n rannikkokaupunkiin. Paatettiin etta nyt otetaan kunnolla arskaa kun kerta mennaan rantaloma paikkaan! Yks yo oltiin ihan perus guesthousessa, mutta seuraavaksi kaheksi otettiin ihan kunnon resortti jossa oli uima-allas, ko me huomattiin etta ranta ja vesi oliki yllattaen tosi paskasta, eika hirveesti kiinnostanu uida siina. 

Pool!

 Auringon oton lomassa paatettiin vuokrata pyorat ja lahta ettiin Muinessa olevia hiekkadyyneja mika tuntu hassulta kun ei ekana tule Vietnamista mieleen aavikko. Kylla tuntu etta ei oo kolmeen kuukauteen liikkunu muutako syomaan ja takas, yli kolmen kympin helteessa ja auringonpaisteessa makia ylos ja alas. Tulipaha reenattua monen viikon eesta vahintaan! Etittiin niita hiekkakasoja varmaan kaks tuntia luonnollisesti iliman karttaa, ja koitettiin opasteita lukia mutta ei millaan loydetty. Paatettiin polkia takas ja Aki otti sitte mopotaksin dyyneille. Mina jain ottamaan arskaa ko tympasi ku ei kerralla loytyny :D Oishan ne ollu siisteja toki nahda mutta paatin etta oon jo nahny talle reissulle aika paljo sellasta mita en ikina koskaan oo missaan nahny nii annoin ittelle luvan passata.

Cruisin

Hiekkaa

 

Laskivat pulkalla

Itte jäin lillumaan

Ei oltu ko kolme paivaa Muinessa ja sinne ois voinu kylla jaada pitemmaksiki aikaa! Aurinko paisto ihan koko ajan ja paateltiin etta koska nuita dyyneja on siella parissaki paikassa, ei siella pitas varmaan juuri sadella. Yksi miinus oli venalaisturistien jareton maara. Vissiin Muine on venalaisille sama ku Kanaria suomalaisille. Ei siina mittaan, mutta ei kiitos kiinnosta kuunella raflassa balalaikka musiikkia ja koittaa arvuutella ruokalistaa venajaksi. Tietaakseni Muine kuuluu kuitenki viela Vietnamille. Ja toine miinus tuli jatkuvasta kalan hajusta; Koska kalastus on melkolailla paaelinkeino ja kalaa ja ayriaisia kuivataan pitkin tienposkea, haju on kuumalla ilmalla melko tunkkainen.

Muutama venhe

Rantalomapaikkana jees! Aurinko siella kylla paistaa :)

Akille tuli näläkä

 

Can Tho

Phu Quocilta lahdettiin etenemaan suunnitelmissa kiertaa muutama paikka Mekong Deltalta. Kovasti meille tarjottiin muutaman paivan kierroksia alueella, mutta niihin olis kuulunut sievasti parijonossa kulkemista opassedan tarinoita kuunnellessa. Halapoja ne ois ollu ei siina mittaan, mutta ko jotenki tuntu kuitenki nihkialta ajtukselta. Can Tho oli meilla ekana listalla, joka on suurin Mekong Deltalla sijaitsevista kaupungeista. Ha Tienissa tormattiin mukavaan mopokuskiin joka lupautu viemaan meidat paikallisten bussiin joka olisi siis hirvianpaljon halvempi kuin matkatoimistojen bussi. Ja ei maksa ku 10 000 dongia asemalle. Eli siis vajaa puoli euroa. Halapaa ku saippua. 


No alettiin siina tekemaan lahtoa ku hoksattiin etta meilla ei ole kuin 500 000 dongin seteleita (eli noin 18 euroa), mika on vaikia raha, kun se on paikallisille niin iso. Mopokuski vakuutteli etta ei se haittaa, myohemmin sitte vaihatte. No paastiin bussille -ei siis asemalle- ja meita hoputeltiin kovasti kyytiin, ei ollu aikaa kertoa meille hintaa. Kuski sattu nakemaan meijan ison setelin ja saatiin liput kateen 250 000 dongia per perse. Sinne havisi viissataatuhantinen. No aateltiin kuitenki etta taa ois varmaan maksanu paljon enemman turistibussilla. Kaivettiin Lonely Planet esiin ja karu totuus kertoi etta meita oli ukotettu ja kunnolla. Matka oli todennakosesti maksanu sen 50 000, eli kuski oli lykanny kakkosen molempiin lippuihin. FAK. Taallapain on enemman saanto ku poikkeus etta länkkärilisä tulee kaikkeen, lippuhin, vaatteisiin, ruokaan ja  kaikkeen muuhun. Mika on toisaalta ymmarrettavaa, touristeilla on huomattavasti enemman rahaa kaytossaan,mutta tuo oli jo harskia.Jouduttiin viela valilla vaihtaan bussiakin (tai oikeestaan minivania) eli noin 3-4 tunnin matka vei yli 7 tuntia. Ahtaassa kuumassa peltipurkissa. Huoh taas vaihteeksi.


Hotelli onneksi loydettiin suhteellisen kivuttomasti parin reissarityton kartan ja poikkeuksellisen rehellisen taksin avulla. Samantien ku saavuttiin hotelliin joku aija alko kauppaamaan meille venereissua Mekong Deltalla. Mika oli kylla listalla etta pittaa kayda, mutta semmonen on huomattavsti kivampi teha kahestaan ko jonku risteilijan kyydissa. Saatiin vahingossa meleko halvalla paivareissu ku maa olin vaan nii vasyny etta halusin sen aijan pois hairittemasta, se taas luuli etta kyse oli hinnasta nii se puotti meille aika paljon :D


Seuraavana aamuna ennen viitta. JES! Piti lahtea pimealla etta nahdaan auringonousu. Olihan se ihan nattia, mulla vaan meinas silmat olla nii ristissa ekat 1,5 tuntia etta se meni vahan siina sivussa. Ensimmainen pysahdys oli kelluvalla marketilla, jossa paikalliset myy aikaisesta aamusta iltapaivaan lahinna vihanneksia ja hedelmia. Ja turistit pallistelevat vieressa. Vahan niinku Oulun torilla olis japanilaisturistit ottamassa kuvia ku meet ostaan mustikoita. Mutta oli se siis joo huisi kokemus, kylla tollane reissu nyt vaa kuuluu asiaan kayda! 

Floating Market

Aamukahvit!

Kepissä vinkki mitä laivasta voi ostaa

Patonkia

Hirviästi venneitä

Seuraavaksi listalla oli riisinuudelitehdas. Jossa sitte kuljetiinki sievasti jonossa muitten kynnelle kykenevien kanssa. Eika se nyt mitenkaa jarin mielenkiintosta ollu mutta nakipa missa se nuudeli kasvaa. Sita nyt tulee kilotolkulla syotya taalla kuiteski.

Riisilettuja paistellaan

Ja auringossa kuivataan

Tehtaalta ajelehdimme taas uudelle kelluvalle marketille, joka ei eronnut edellisesta muuta kuin olemalla pienempi. Pyoriskeltiin siella jonkun aikaa ja kuski osti meille valipalaksi jonkun tuntemattomaksi jaaneen hedelman. Sanoi sille nimeksi miu, eli olkoon siis kissahedelma!

Miy

Viimeisena etappina oli ajelu Mekong joen sivuhaarassa, joka olikin sitten melko naky!Oli vihrean vehreaa eika oikeastaan muita veneita nakynyt. Muutama sillon talloin. Vesi oli aika kakkasen nakosta, mutta muuten meleko trooppisen nakosta :)

Noustiin valissa rantaan ja kuljettiin pieni matkapaikallisen kylan lapi.

Peltohommia

Varovasti

Sitten olikin lounasta myoten matka finaalissa ja ajeltiin takasi. Kiva reissu oli kannatti teha! Ja meilla oli ihan huippu kuski se vasaili meille kaikkea koristuksia palmunlehdista aikansa kuluksi. Ja tarjoili ananasta ja sita kissahetelmaa. 

Asusteita

Muuta kerrottavaa Can Thosta ei oikeastaan ole kun ei me siella oikeen muuta enaa tehty :D Jumitettiin pari paivaa ja lahettiin eteneen. Meilla vaihteeksi muuttui reissusuunitelma siten etta jatettiin muut Mekong suiston alueen paikat valista kun hoksattiin etta samaa reissua on tarjolla muuallakin, muttei oikeastaan muuta. Mentiin siis yllarina Ho Chi Minh Cityn kautta rannikkolle Mui Ne:hen ottaan aurinkoa! Siita seuraavaksi!

Phu Quoc Island

Kuukauden Kambodzassa olon jalkeen karattiin sitten Ha Tienin kautta rantamaisemiin Phu Quock saarelle. Odotukset oli korkealla ja odotti jo etta paasee ottamaan aurinkoa riippumatossa bungalowin edustalle. Varmistettiin viela ennen saarelle lahtoa, etta tarvitaanko mitaan varausta minnekkaan, silla vaikka ei teksi mieli varailla etukateen niin kokemuksesta taman reissun aikana on huomattu etta jotkut muutkin tykkaa Kaakkois-Aasiasta (valitettavasti). Ei kuulemma tarvita siella on paljon paikkoja valitkaa niista itse. Jeee!

Phu Quoc

Venneita

Bussireissun ja parin tunnin botskimatkan jalkeen hypattiin minivaniin ja ajeltiin Long Beatchille saaren toiselle puolelle ja lahdettiin kyselemaan huoneita. Noh, jannasti saatiinkin kuulla etta juuri tanaan on tullut ihan hirvean kauhian paljon porukkaa ja eijoo huoneita. Muutako kalliita. Lisaksi majoituspaikkoja oli ihan valtavasti elikka perherantalomaturistikohteessa ollaan. Ei niin jee. Noh, noin kuusi paikkaa kysyttiin lapi, joissa yhdessa tarjottiin mm.hieronta poytia yhdeksi yoksi (ei kiitos) paadyttiin hotelliin, joka ei ollut rannalla ja oli budjetin yli mutta ainakin saatiin katto paan paalle. Illasta lahdettiin sitten kyselemaan josko saatais jostain bungalowi seuraavalle paivalle tai ees johonki valiin, mutta hinnaksi ois tullut suurinpiirtein 30-45$ per yo, eli siis yli puolet liikaa. Plus etta tympia kuluttaa aikaa kysellessa. Melekein itkupotkuraivari paasi ku oli odottanut jotain ihan muuta mutta selvisin siitakin ja saatiin hotellista hyva diili ja jaatiin siihen. Paatettiin etta maataan viikko rannalla ja rusketutaan nyt sitte.

Hiekkaa ja palamuja

Aki nayttaa mallia!

Hienostuneesti sallaatia kahden tahden illallisella

Ja mukavasti aamukaffet sumppilassa

 Kaikki meni hyvin muutaman paivan, kunnes sitten onnistuin saamaan pienimuotoisen ruokamyrkytyksen jostakin evaasta ja seuraava paiva meni voivotellessa seka vessan ja sangyn valia juostessa kuumemittari kainalossa. Onneksi meni ihan parissa paivassa kokonaan ohi plus etta just sattu sadepaiville sekin, etta ei sekaan jaanyt harmittaan. 

Ihan ok fiilis jai Phu Quocista mikali asennoituu siihen etta turistikohteessa ollaan. Tosin koko Kaakkois-Aasia nayttaa nyt olevan in, etta eipa talta ole voinut valttya muuallakaan. Lisaksi osuttiin sopivasti high seasoniin, elikka hinnat oli sen mukaiset. Viikon verran menee, mutta ei sen enempaa. Plus pari sairastelupaivaa lisaksi. Onneksi hotellin henkilokunta oli mukavaa. Etta ihan kivvaa oli!

Ja loppuun hieno auringonlasku!